Viaporin tuoppi

Jälleen sellainen viikonloppu johon oli joku keksinyt jonkun kissan ristiäiset eikä voisi lähteä purjehtimaan.
Niinpä ajattelimme olla ovelia ja huijata hiukan.


Vaikka Suomenlinnan vierasvenesatama on lähes poikkeuksetta turvoksissa, ajattelimme kokeilla arpaonneamme. Suokista pääsisi näppärästi sinne pakollisiin menoihin ja olisi kuitenkin veneellä ja poissa omasta satamasta. Suomenlinna on kuitenkin idyllinen vaikka se onkin täynnä turisteja. Ollaanhan mekin turisteja!


Kun keula oli saatu ängettyä kapeimpaan (ja ainoaan) väliin mitä enää löytyi niin meille selvisi, että viikonloppuna olisikin Viaporin tuoppi. Tiesimme myös, että Helsingki - Tallinna race olisi käynnissä ja suunnittelimme jo menevämme katsomaan sen lähtöä eväiden kera.


Kuinka ollakaan jätin kameran kotiin, koska en jaksaisi sitä raahata mukana.... niinpä niin. Näitä käsittämättömän kauniita veneitä ei kannatakkaan kuvailla... ei niissä ole mitään nähtävää...


Perjantaina alkoi hiljalleen tulla veneitä satamaan ja oli kyllä kyynelissä pidättelemistä. Niin kauniita ne vain ovat. Lähtö olisi lauantaina ja me emme sitä näkisi, koska meillä oli sitä muuta niin turhan tärkeää tekemistä, mutta illalla olisi karkelot.


Karkelot hyvinkin. Yö oli mielettömän lämmin ja upea. Paikalla oli posketon määrä upeita veneitä ja mielettömiä ihmisiä. Suomenlinna oli yksi yhtenäinen lautta silmäniloa! Meistä alkoi tuntua siltä, että kuuluimme joukkoon pitkän ja kapean Ladyn kanssa. Mukavaa. Nykyaikaiset veneet näytivät näiden rinnalla ihan naurettavilta (anteeksi vain!). Varsinkin paikalla ollut sangen suuri (kerrostalon kokoinen) moottori vene sai absurdit mittasuhteet näissä olosuhteissa. :)

Lopuksi. Upea viikonloppu. Unohtumaton. Aivan satavarmasti pyrimme ensivuonna mahtumaan Suomenlinnan vierasvenesatamaan kun Viaporin tuoppia kisataan. Kuka tietää jos pääsisi johonkin karamelliin gastiksi! 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kifskär itäsatama, Merikarhut

Kuva
Kifskär sijaitsee Hanko-Utö väylän pohjoispuolella Hiittisten saaristossa. Tässä saaressa on sekä itäsatama (jossa me olimme) sekä länsisatama. TÄmä hyvä, silloin voi valit sataman tuulen mukaan.   Luonto on hämmentävän kaunista täälläkin. Pidän tästä Merikarhujen tavasta ajatella. Suojella luontoa niin, että siitä on iloa vielä seuraavillekin sukupolville.  Ja mikä huippua, saaret on roskattomia. Eli minkä tuot, sen viet. Täällä on tiskikatokset, joissa on ihanan helppoa tiskata päivän astiat. Tästä minä pidän. Ei yhtään tiskivettä mereen.   Kifskärissä on kaksi saunaa joista toisesta kuva alla. Saunoista huomaan, että otan liian vähän (eli en ollenkaan) kuvia. Koitan ryhdistäytyä siinä.    Kifskäristä ei olekaan mitään tarinaa kerrottavana, mutta sen voin sanoa, että minä viihdyin täällä(kin). Täällä oli ihan kesä sää!    Tämän saaren erikoisuuksiin kuuluu sisääntulo itäsatamaan. Se huimaa vielä poislähtiessäin. Siinä jos missä pitää olla
Lue lisää

Matgruvan, Tammisaaren kansallispuisto. Merikarhut

Kuva
Kesäloma on alkanut! Jei! Tänä kesänä ainoa suunnitelma oli saaristomeri ja Merikarhujen saaritukikohdat. Perjantaina otettiin köydet irti ja nokka kohti Sgrubbania. Nooh, siitäpä ei nyt ole kuvia laittaa, kun siitä on jo täälläkin muutama. Mutta teille uusille lukijoille hiukan meidän taustaa. Me olemme viisihenkinen perhe Kirkkonummelta. Vene lepää Espoossa Espoon pursiseuralla. Lapset ovat 6, 13 ja 16 vuotiaita ja melko vilkkaita. Me aikuiset olemme noh, aikuisia. :) Eli meillä purjehditaan mahdollisimman lapsiystävällisesti. Toki, jokainen noista natiaisista on jo purjehtinut yhtenä kesänä mm. Itämeren ympäri. Eli kokeneita purjehtijoita nuo. Mutta varsinaiseen ensimmäiseen tukikohtaan, joka oli Matgruvan. Matgruvan on meille uusi satama (niin kuin tänä kesänä karhunosa  ;)). Se sijaitsee sisemmän Hanko-Helsinki väylän varrella.   Satamasta löytyy itä ja länsi puoli. Satamat ovat erittäin suojaisat, kuten lähes kaikki nämä Karhujen tukikohdat.   Ilma su
Lue lisää

Irisholm. Oi mikä paratiisi!

Kuva
Tämä Merikarhujen satama sijaitsee Iniön saaristossa, luoteisosassa Åsehomlin länsipuolella Bergholm-nimisen saaren eteläpäässä. Jätimme Uudenkaupungin hyvillä mielin. Jälleen nätti purjehduspäivä. Onko vähän tylsää lukea näitä meidän päivityksiä, kun aina on vaan niin nättiä, notta. Irisholma oli meille yllättävän kiva rantautua. Meillä kun on tuo rahtilaiva niin se vaatii aina oman tilansa ja tilannetajunsa.   Tiedätteks te sen, kun on purjehtinut koko pitkän päivän ja kaipaat wc:tä enemmän kuin ruokaa nälkävuosina. Silloin oppii arvostamaan näitä Karhujen satamia, joissa on yleisesti ottaen huikeen hienot fasiliteetit. Kiitos niistä kuuluu ihan ekaksi emännille ja isännille sekä kaikille niitä hyvin käyttäville. Minä ja perheeni kiitämme. Tämä saari on hiukan vaikekulkuinen. Täällä ei ole niin tallattuja polkuja, joten vähän joutuu rämpimään, mutta. Se kannattaa! Lyhyen rämpimisen jälkeen avautuu upeat kalliot. Alla kuvamuisteloita.
Lue lisää