Lady Gracen blogikirja.

Tänään nousee Lady talviteloille. Surullista, mutta kausi on meidän osalta ohi. Upea kesä päättyi upeaan syksyyn. Tulevalle kesälle jäi hyvä fiilis ja nälkä. Saimaa kutsuu! Veneily on ehdottomasti niitä rentouttavimpia asioita mitä tiedän. Talveen pitää aina keksiä vastaavaa terapiaa ja toki se löytyy pitkälle yhdessäolosta, kynttilöistä ja minun intohimosta, teestä. Normaalit talveen valmistautumiset käynnistyvät välittömästi kun vene on ylhäällä. Joitain ennakoivia töitä on jo tehty ja loput käynnistyvät tänään. Olemme vahanneet kyljet joka syksy, huoltaneet moottorin, pesseet ja puunanneet, irroittaneet joskus potkuria, joskus jotain muuta. Tänä vuonna elektroniikkaa ja sellaista. Yksi minun lempipuuhista on hukuttaa kaikki se tavara joka veneeseen kauden ajaksi menee. Se pitää hukuttaa ympäri taloa ja silti se tursuaa joka paikasta. Tänä vuonna otin tavoitteeksi hävittää kaiken, jota emme ole tarvinneet edelliseen kahteen kauteen ja näin saisin tilaa käytössä o

Stora Mickelskären, Bylandet Todella kaunis saari, joka on vaivan väärtti. Syyskuu näytti parhaan puolensa ja rauhoitti tuulen juuri sopivaksi Bylandettiin. Saari on kallioinen, mutta sen keskellä on vähäisenlaisesti mäntyistä metsikköä. Vanha puolustusvoimien saari kätkee sisäänsä jännittäviä rakennelmia ja piilotettuja koloja. Kalliot ovat paikoin hankalakulkuiset ja rantautuminen voi olla astetta vaikeampaa, mutta lupaan, että tämä saari on sen arvoinen. Kalliot houkuttelevat liukumaan lämpimään meriveteen kuin se olisi luonnon oma vesipuisto. Uskomaton määrä erilaisia kivilajeja sekoittuneena toisiinsa. Pikkuihmisen pikku paratiisi.

Seuramme syyspurjehduksesta on tullut meille perinne. Olemme nyt kolmatta kertaa mukana tavalla ja toisella. Tänä vuonna miehistössä oli kipparin ja minun lisäksi vain yksi vieraileva tähti koska miehistöön mukaan palkattu kahvinkeittäjä oli mukamas kuumeinen... valehteli kuitenkin... jänisti! Normaaliin kisarutiiniin kuuluu, että lähtöön valmistaudutaan huolella. Ihan kuin mihin tahansa kisaan. Mekin valmistauduimme... tavallamme ja kippari ihan oikeastikkin. Rata oli tutkittu ja painettu mieleen, ravitsemus huolehdittu, nesteytys oli kunnossa, asenne kohdallaan. Kisa saattoi alkaa! Sää lupasi seesteistä purjehdusta, mutta se oli ihan hyvä toimintasuunnitelma minulle. Voisin näpätä "pari" kuvaa siinä sivussa kun Lady kurvaisi voittoon. Kisa oli oikeasti ihan hauska. Veneet olivat suhteellisen lähellä toisiaan koko ajan ja vastustajat olivat käsivarren mitan päässä. Ihan pieni tuulenvire auttoi meitä paljon ja olimme jo ihan kohtuullisill

Jälleen sellainen viikonloppu johon oli joku keksinyt jonkun kissan ristiäiset eikä voisi lähteä purjehtimaan. Niinpä ajattelimme olla ovelia ja huijata hiukan. Vaikka Suomenlinnan vierasvenesatama on lähes poikkeuksetta turvoksissa, ajattelimme kokeilla arpaonneamme. Suokista pääsisi näppärästi sinne pakollisiin menoihin ja olisi kuitenkin veneellä ja poissa omasta satamasta. Suomenlinna on kuitenkin idyllinen vaikka se onkin täynnä turisteja. Ollaanhan mekin turisteja! Kun keula oli saatu ängettyä kapeimpaan (ja ainoaan) väliin mitä enää löytyi niin meille selvisi, että viikonloppuna olisikin Viaporin tuoppi. Tiesimme myös, että Helsingki - Tallinna race olisi käynnissä ja suunnittelimme jo menevämme katsomaan sen lähtöä eväiden kera. Kuinka ollakaan jätin kameran kotiin, koska en jaksaisi sitä raahata mukana.... niinpä niin. Näitä käsittämättömän kauniita veneitä ei kannatakkaan kuvailla... ei niissä ole mitään nähtävää... Perjantaina alkoi hiljalle

Loma on loppunut jo muutama viikko sitten. Se päättyi juuri niin kuin kuvittelin sen päättyvät. Se päättyi mäntyisen saariston lähtemättömään tuoksuun ja tunteiden täyttämään aamuun. Viimeistelimme loman vierailemalla muutamissa saarissa kotimaassa, mutta niistä minulla ei ole kuvia ja niistä minä olen kertonut jo niin monet kerrat. Kannustan teitä kaikkia kokeilemaan. Menkää merta edemmäs kalaan, jotta voitte tulla takaisin ja huomata, ettei olisi tarvinnut koskaan mennä. Alla muutama kuva reissun kohokohdasta, RR SM Pärnu Kun hetken tovin oli laiturilla kuunnellut, että: "MITÄMITÄ!! ONKO JOSSAIN MOOTTORIURHEILUA JA ME EI OLLA SIELLÄ!!" niin oli pakko selvittää mistä on kyse. Seuraavana aamuna taksi alle ja menoksi. Täysiverinen kilparataa sijaitsi taksimatkan päässä Pärnun keskustasta. Keltaista ja vihreää. Prätkämies vasemmalla ylhäällä sai elämänsä kokemuksen. Tämä ei jää tähän, sillä mies on syntynyt moottoriurheilulle. Sanokaa minun sanoneen... sydän