(2012) Vihdoin vesille!
Tätä on odotettu! Perjantai koitti ja tänään laskettaisiin vene vesille. Vielä illalla nostaja viestitteli, nostoajankohdan aikastamiseksi, mutta mitään ei sovittu. Perämies ja Otto eleli kotiolemistaan siis normaaliin tapaan aikatauluttaen itsensä yhdeksi satamaan ottamaan kuvia. Otto heräsi juuri päiväuniltaan kun Kippari soitti, että nyt se tapahtuu! Voi luoja!! NYT! Kello on vaille kaksitoista. Pitäisi syöttää lapsi ennen sitä ja suorittaa itsensä rantaan. Lannistuin ja totesin, että emme millään ehdi. Sen sijaan nappasin tabletin keittiöön ja samalla kun Otto veteli lounasta niin minä päivittelin sataman nettikameran kuvaamaa kuvaa ja seurasin melkein livenä rannan tapahtumia. Aikaa kului ja lapsi ilmoitteli olevansa kylläinen. Pikainen vilkaisu nettikameraan vahvisti, että vielä ehdittäisiin! Meiltä ajaa rantaan noin kolme minuuttia joten koppasin pojan haalareihin pelkässä vaipassa ja puserossa. Sukat lapselle jalkaan, kamera taskuun ja menoksi.
Kapteeni oli saanut apumiehiä mukaan ja se olikin oikein hyvä juttu, sillä minä olin sidottu puolialastomaan lapseeni, eikä minusta olisi apua.
Lapsella ei ollut edes hattua päässä! Pienet sormet kylminä Otto piteli minusta kiinni ja koitti vihjailla, että voisi ihan hyvin mennä jeesaamaan.
Vene siirtyi pukeilta auton perään. Se kyyditettiin muutaman kymmenen metrin päähän huoltolaituriin. Tässä vaiheessa huomattiin, että keula oli auton väärällä puolella, mutta pienellä säädöllä sen saisi kyllä nostettua. Sen verran nostajan katse herpaantui, että perä kolahti kuvassa yllä näkyvään mastonosturiin. Onni onnettomuudessa, mastonosturi jousti sen verran, ettei Grace saanut vakavia vaurioita. Kaikki selvisivät ilman naarmuja, mutta nostajan ammattiylepys sai kolauksen. Hän kyllä hyvitti vahingon ja oli erittäin pahoillaan. Vahinkoja sattuu. Käyttäisin silti häntä uudelleen sillä muuten hän on hoitanut hommansa hyvin.
Se on aina yhtä jännittävää ja vähän pelottavaa kun venettä lasketaan. Sydämmeni hakkasi hulluna ja hymyilin lakkaamatta.
Kun Grace killui turvallisesti vedessä oli maston vuoro. Viimeiset säädöt vielä ja sitten nostetaan.
Tässä vaiheessa nostaja huomasi mastonkin olevan vähän vaikeissa asemissa ja pojat päättivät kääntää veneen jotta masto olisi helpompi pudottaa paikalleen.
Vene saatiin oikein päin ja masto voitiin tiputtaa paikoilleen. Nostaja kiipesi veneeseen ja meni itse kannen alle varmistamaan, että kaikki menee putkeen.
Masto saatiin nätisti paikalleen ja nostomestari nosti itsensä ylös saadakseen remminsä pois mastosta.
Siinä sen nyt on! Lady Helmsam Grace. Meidän kippo. Kaunis kun sika pienenä. Vene siirretään viikonlopun aikana EPS:siin omaan laituriin. Sitten minulla onkin viikko aikaa pestä ja puunata ennen kuin se lähtee kevään ensimmäiselle purjehdukselle Tallinnaan.
Kommentit
Lähetä kommentti