(2012) Vahaa ja päiväunia!

Veneemme on kaunis. Joka päivä joku ihailee sitä ääneen ja toinen hiljaa sivusta. Siinä on kauniit linjat, mutta se ei riitä. Sitä pitää hoitaa.

Olin tänään vahaamassa Gracea. Otto veteli unta autossa sillä aikaa kun minä vahasin minkä kerkesin. Koko sen ajan naapuriveneen ympärillä istui seuran parlamentti. Eläkelläisäijät pärräsivät minkä kerkesivät ja kovaan ääneen "isottelivat" toisilleen. Oli siinä huvia kerrakseen kun kuuntelin sivusta vanhojen äijien juttuja jotka kuulostivat ihan samalta kun oman kohta yksitoistavuotiaani kaveriporukan legendaariset läpät.
Kun Otto heräsi ja ilmoitti, että; "nyt mutsi vois riittää, mä haluan pois täältä", niin taakseni ilmestyi yksi näistä arvokkaista parlamentin jäsenistä. "Ei kai sitä enää tarvii hieroo? On se jo ihan nätti."
Vaihdoimme muutaman sanan herran kanssa ja hän kertoi katsoneensa sivusta "koko tota touhua" ja oli omien sanojensa mukaan todennut veneestä tulevan viimeisen päälle. Niin? Niinhän sen pitääkin!

No joo, käsivarteni ja hartiani ovat tyytyväisiä kun tämä kevät loppuu. Ei ole punttia tarvinnut nostaa kun seisoo koko päivän kädet ylös ojennettuina ja; wax on, wax off! Mutta vene on kaunis. Rubbing, vaha ja kovavaha. Pitäisi kiillon kestää tuulet ja tuiskut. Kyllä kehtaa lähteä vilauttelemaan kylkeä ulkomaille!
Vielä siis kuitenkin puuttuu yksi pieni osa vahaa ja se kovavaha sillä Ottoman määrää tahdin. Kippari kävi tänään käynnistämässä koneen, jotta perjantaina ei iske paniikki kun vene on laskettu vesille ja kone ei lähdekään käyntiin. Tyhjäkäynti on kuulemma vielä vähän turhan hitaalla, mutta Kippari tutkii insinöörin tarkkuudella ja olen varma, että tämäkin murhe ratkeaa kyllä.
Niin ja se raita maalattiin eilen. Se valkoinen raita. Se on liian valkoinen. Mutta nyt sille ei enää voi mitään. Ensi kevääksi jää siis raitojen uusintamaalaus. Kevyellä hionnalla ja kunnon teippauksella saadaan hyvää jälkeä ja siitä tulee prima.

Aloittelin verhojenkin tekemistä. Veneessä ei ole verhoja ollenkaan ja ne olisivat ihan miellyttävät. Sprayhood ja Grace nimiteippaus näyttävät vähän kurjilta nyt kun ilmettä on muutettu tummemmaksi, mutta nekin saavat odottaa seuraavaa kevättä. Näillä hoitovapaabudjeteilla on pakko vähän miettiä mitä tehdään ja sitäpaitsi aikataulukin alkaa lähestyä rajojaan. Sen lisäksi, että Kippari on päivystänyt niin prkleesti tänä keväänä niin veneellä on jouduttu viettämään aikaa kohtuuttoman paljon. Lapset ei kohta tunnista isäänsä ja vaimo alkaa kysellä, että "kukas sinä olet ja missä mun mieheni on?". Mutta ollaan me ylpeitä ja onnellisia siitä, että kohta mennään lomalle ja Kippari on vielä hengissä tullakseen lomalle mukaan (ja tunnistan mieheni vielä ihan helposti). Ei päivystyksiä eikä remppaa vaan lomaa. Rentouttavaa sähellystä kolmen lapsen kanssa pienessä purkissa kaksi kuukautta. Jes!

Kiitos Kippari!! En voi kyllin kiittää kaikesta siitä vaivasta ja työstä minkä olet meidän eteen tehnyt.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kifskär itäsatama, Merikarhut

Matgruvan, Tammisaaren kansallispuisto. Merikarhut

Irisholm. Oi mikä paratiisi!