Lady Gracen blogikirja.

Olemme saapuneet kotiin. Lilansävyinen nojatuolimme kannattelee minua, kun istun tässä ylikuumentunut läppäri sylissä. Olen muutaman tunnin aikana käynyt koko kesää läpi. Olen lukenut tekstejä uudelleen ja lisäillyt kuvia ja muutaman paikan. Varmasti lisään niitä vielä. Tämä matka on ollut ikimuistoinen ja erittäin tärkeä oppimatka. Opimme purjehduksesta paljon, vaikka olemmekin seilanneet jo toistakymmentä vuotta. Olemme oppineet uskomattoman paljon Itämerestä. Sen kunnosta, käyttäytymisestä ja siitä, miten sitä pitää kunnioittaa. Sydämmemme vuotaa verta, kun ajattelemme Puolan saatuneita jokia. Opimme ymmärtämään kuinka tärkeää on huolehtia ympäristöstämme. Puolassa Hellin rannoilla huudetaan pyöriäisten perään. Ja tiedämme, ettei niitä enää ole kuin muutama jos sitäkään... Venäjän ja Puolan pitää tehdä paljon että voimme pelastaa täysin omanlaisensa meren. Tämä meri on niin ainutlaatuinen! Voi, että minä itken. Itken niin sinun vuoksesi mereni. Se yö kun saavuimme saaristoon ja män

Haapsalusta oli lähtö aamupäivästä. Suunnittelimme yöpurjehdusta, mutta säätietojen mukaan aamu tulisikin olmeaan kovin tyyni joten lähdimme tavoittelemaan tuulta ja poistuimme aamiaisen ja kauppareissun jälkeen merelle. Purjehdimme kohtuullisessa säässä ja kohtuullisen maltillisessa aallokossa kaikki seitsemänkymmentä mailia Haapsalusta Gölisnäsiin. AIkaa meni kolmetoista tuntia ja saavuimme Suomen saaristoon pilkkopimeässä.  Melkein pääsi itku kun saavuimme avomereltä saarten väliin ja mäntyjen tuoksu hiipi voimakkaana suoraan sydämmeen. Oli todella hurja tunne purjehtia kahden kuukauden jälkeen saarten välissä kun suuret mustat saaret lähentelivät. Tabletissa on asennettuna Navionics juuri näitä tilanteita varten. Seikkailimme saarten välissä siis tabletin ja plotterin avulla. Kahden eri valmistajan kartat pitäisivät tehokkaan lampun avulla meidät poissa kiviltä. Rauhassa ja tuoksuista nautiskellen rantauduimme yllättävän täynnä olevaan Gölisnäsin laituriin 2.15 yöllä. Onnen huumass

Borgholmista pesue siirtyi kökköpäivän päätteeksi Bergvaraan. Kämping alue samassa. Tämä satama käytiin vain siksi, että kippari ja Leevi on huikean allergisia timoteille ja molemmilla alkoi olla vaikeuksia hengittää ja silmät verestivät uhkaavan näköisinä. Yritimme siis paikallistaa apteekkia. Turhaan. Kylä mahtui noin kolmen talon väliin ja kaikki oli kiinni. Otto testasi paikallisten kivien maun. Ihan ok. Normaalit kämping fasiliteetit ja ihan kivat maisemat. Täältä pitäisi liikkua bussilla johonkin jos jotain kaipaisi. Onneksi meillä on kaikki (paitsi allergialääkkeet).

Ihana ja viehättävä etelä-Ruotsalainen pieni kaupunki. Lähdimme aamulla ajoissa Simrishamnista ajelemaan koneella kohti Ystadia. Legendaarinen Ystadhan on kuuluisan Ruotsalaisen poliisisarjan näyttämö. Myös tässä satamassa on käytössä TallyCard ja sehän toimii ihan kivasti. Ainoa vika siinä on se, että kun sen palauttaa saa pantin kolikkoina. Ja kun on vaihtamassa maata ei Ruotsin  tai Tanskan kruunuilla mitään. Mutta kaupunki on tosi kiva ja omaa mukavat shoppailumahdollisuudet sekä kaasupullon vaihtoa myös suomalaiseen pulloon. Tämä kaveri on Ystadin kuningas. Ainakin omasta mielestään. Hänet löytää kaupungin pohjoispuolelta puistosta. Pionipuutarhassa kävelyharjoituksia Wilman kanssa.

Lähdettiinpäs Kolobrezistä hyvillä mielin. Puola kutsuu meitä uudelleen modernein sataminensa ja ystävällisyytensä myötä. Ehkä tulemme kohta uudelleen? Ennen sitä on edessä Darlovo. Lyhyehkö purjehdus ja kuinkas muuten kuin vastatuuleen. Darlovon satama oli pieni ja onneton, mutta hintalaatusuhde kohdallaan. Kylkikiinnityksellä paikallisen tivolin vieressä. Darlowossa on legendaarisen omituinen silta joka kannattaa käydä tsekkaamassa googlesta. Silta aukeaa tasatunnein läpi vuorokauden (mikäli siltavahti ei ole unessa...). Menimme sillan toiselle puolelle kiinni. Bilelaivat on Puolan juttu. Ei kuitenkaan meidän. Merirosvolaivoiksi naamioidut isot alukset pauhaavat diskomeininkiä myöhään yöhön. Puolassa osataan todella juhlia.  Mutta palataanpas Darlovoon... Bilelaivojen lisäksi oli se hintataso... Ilmainen. Laiturilla vissiin oli joku satamapäällikkö, mutta ukko nukkui niin sikeästi puun alla varjossa, että ei noteerannut meitä. Suihku ja wc. Ei ihmeellisiä, mutta olemassa ja ilmai

Pärnusta lähdettiin aamulla Kihnuun hyvässä tuulessa. Neljässä tunnissa taitettiin matka ja kihnu otti meidät vastaan uusin laiturein. Fasiliteetit oli yhtä kamalat kuin kaksi kesää  sitten, mutta laiturit oli hyvät. Vettä ei Kihnusta kannata ottaa... yök. Kihnu on ihana saari missä ei ole oikeastaan mitään. Ystävällisiä ihmisiä ja hyvät wifit. Kihnuun kannattaa aina mennä. Tämä saari on vienyt syd'mmemme jo ensimmäisellä vierailukerralla kaksi vuotta sitten. Kiersimme Riianlahden ja silloin poikkesimme nauttimaan autenttisesta tunnelmasta. Tällä saarella paikalliset naiset (jopa nuoret) käyttävät kansallismekkoja. Säät lupasi meille hyvää yöpurjehdusta kohti Haapsalua. Seuraavana päivänä tulisi puhaltaman reippaasti joten päätettiin lähteä yötä vasten. Matkaan lähdettiin mukavassa seitsemän solmun nopeudessa. Ei aaltoa ja sopiva tuuli. Saari suojasi muutamia ensimmäisiä maileja ja sitten olisi hetken krysitävä ennen seuraavaa sivumyötäistä. Pääsimme saaren ohi ja tuuli yltyi puu

Ruhnun kirehdittiin kovien myrskytuulien jälkimainingeissa hyvää kyytiä. Pelkällä isolla surfattiin reissun toppivauhdit yli kymmenen solmua. Pitkä matka taittui siis iloisesti Ruhnuun. Ruhnu on helppo satama ja omaa loistavat fasiliteetit sekä hyvän satamakapteenin. Aivan loistavan saunan (20€/ h) lisäksi rannassa on baari joka aukeaa vasta kahdeksalta illalla kun veneet alkaa rantautua ja yhteysvene saapuu. Ravintolasta saa päivittäin vaihtuvan menyn mukaan erinomaista ruokaa ja hyllyssä on hyvää punaviiniä. Jälleen saimme jsyyn ihmetellä Saksan takaperoisuutta kun edes maailman suurimmilla messuilla ei käy luottokortti, mutta itämeren syrjäisimmälläkin saarella voi operoida ilman käteistä, ilman ongelmia. Ruhnu on näkemisen ja kokemisen arvoinen paikka. Saarella ei ole mitään muuta nähtävää kuin pieni puukirkko ja jännittävää ääntä pitävä hiekkaranta, mutta lämmin tunnelma ja ystävälliset ihmiset jättävät kävijöihin pysyvän jäljen. Runhusta lähdettiin myötäisissä ja kevyissä tuuli

Karu ja kallis satama, mutta Latvia itsessään on hyvää ruokaa, kauniita maisemia ja miellyttäviä viinejä. Leppeä tunnelma paikallisessa ravintolassa ja ulkona pauhaa myrskyn jälkeiset. Suunnittelimme lähtöä Kuresaareen jo tänä yönä, mutta myrsky pitää meidät täällä huomiseen iltaan. Löysimme wifiä etsiessä tämän paikan jonka nimeä emme tiedä. Kilometrin verran satamasta kohti ostoskatua. Kellarissa sijaitseva ravintola. Ihana paikka, hyvä viini ja huomenna tullaan maistamaan pihviä. Nyt olisi kakkavaipan vaihto. Kaupunki on omiaan lapsiperheille. Upeat ulkoilumaastot ja superhienot puistot lapsille. Aikuisille täällä ei ole yhtään mitään ja sen huomaa kyllä veneilijöiden puheista. Harva matkaa lasten kanssa tällaisia matkoja joten tämä paikka ei ole niin arvostettu. Lapsiperheille suosittelen kuitenkin ihan ehdottomasti. Vaikkapa hotellireissuna.

Tosi jees ja takaisin tullaan varmasti. Eilen 23h merellä ja illalla lähdetään vetämään toiset 110nm kohti Ventspilsiä. Klaipeda oli lomamme kohokohtia. Satama sijaitsee jälleen joen uomassa. Tämänkin löytää googlesta ja siellä on poimittu sataman hauskat yksityiskohdat kuten laiturille kiipeävä olento ja mielenkiintoinen ulkoilmateos. Satama itsessään on aika pieni ja matala. Satamaan pääsee pienen kävelysillan auetessa vartiksi kerrallaan puolen tunnin välein. Kävelysilta aukeaa manuaalisesti. Kaksi setämiestä tulee paikalle pyörittämään veiviä. Hauska nähtävyys. Me emme päässeet sillan toiselle puolelle aluksemme ollessa liian iso. Jäimme siis kylkikiinnitykseen sen toiselle puolelle. Laituri on niin korkealla, ettei pitkän huiskea kippari edes sulkahattu päässä yletä maan kamaralle ilma kiipeämistä. Satamassa onkin siirrettäviä tikkaita joilla voi hiukan helpottaa kiipeämistä. Ilman tikkaita ei veneestä pääsisi pois. Rannassa sijaitseva ravintola tarjosi itkettävän hyvät naudanli

Ja niin kärähti hermot tabletin mahdottomuuteen. Koska tämä runoilu on kohtuuttoman aikaa vievää niin palataan muistiinpanojen kanssa loman jälkeen. En jaksa lomaani tähän nyt tuhlata. Päivitän tänne vain jotain pientä jottaperhe tietää meidän olevan vielä pinnalla. Kiitän kärsivällisyydestänne ja runoilen raamatullisen verran elokuun alussa. Pus!

Matka tänne oli yllättävän aaltoinen. Sen lisäksi uskollinen lahna keitti ja jouduimme turvautumaan purjeisiin siksi aikaa kunnes Kippari selvitti ongelman. Pääsimme perille pimeään aikaan. Samaan aikaan satamaan kanssamme lipui ruotsalaislaivue. He jäivät odottamaan meitä, että näyttäisimme tien, mutta eihän meillä ollut hajuakaan siitä mihin ja miten rantautuisimme. Iloisena yllätyksenä pieni satama otti vastaan  ystävällisen satamamestarin kanssa. Olimme sataman "suurin" vene joten menimme ohjeiden mukaan kylkikiinnitykseen. Lahna on tosin niin matala, että laiturille kiipeäminen on vähän työlästä kaiken roinan ja lasten kanssa. Mutta siis satamahan on hienoin mitä tähän asti. Kuukausi sitten avattu satama on upea ja suosittelemme sitä kaikille. Vuoden päästä täällä on viereisessä altaassa kaksisataa paikkaa nykyisen kuudenkymmenen lisäksi. Kaupunkikin on mukava ja pitää sisällä hienoja puistoja ja shoppailumahdollisuuksia. Biitsi on lähellä ja jatkuu silmän kantamattomiin

Puola. Ajelimme (onneksi päästiin vähän purjeillakin) pitkin Strelasundin kanavaa alas kohti Peenemunden kanavaa. Yövyimme Kröslingissä Saksassa. Paikkaa oli kehuttu hyväksi pyykinpesupaikaksi ja sitä se olikin. Modernin ja hienon sataman lisäksi ei ollut mitään. Yritimme turhaan etsiä kylältä kauppaa. Palasimme koluamaan kaapeista viimeisiä eväitä ja suuntasimme tyylikkäälle grillipaikalle jonka ensimmäisiä käyttäjiä olimme. Hyvä ruoka, parempi mieli. Samalla kun pestyt pyykit lennätettiin kuivausrumpuun, sukelsimme saunaan! Sauna maksoi kokonaiset yhdeksän euroa ja oli kokonaan meidän. Saimme saunoa niin kauan kuin halusimme ja hyvin saunoimmekin. Hyvien yöunien jälkeen heräsimme ajoissa hakemaan pienestä kuppilasta uunituoretta sämpylää ja söimme hyvän aamiaisen. Olisimme lähteneet ajoissa liikenteeseen, mutta satamassa operointia varten annettu tagi piti palauttaa sillä siitä oli 20€ pantti. Satamakapteeni tuli yhdeksältä ja köydet irroitettiin. Matka jatkui pitkin Peenemunden kana

Saavuimme Straslundiin myötäisessä säässä. Tuulta oli paikoin riittävästi. Rykäisimme spinaakkerin ylös ja vauhti oli mainio. Ylitimme Tanskan ja Saksan välisen selän, eli noin 40nm meille ennätysvauhdissa. Aikaa meni noin neljä ja puoli tuntia. Vauhtia keskimääräisesti kahdeksaa ja puolta solmua koko matka. Selän jälkeen pujoteltiin saarten väliin ja erittäin kapea väylää aina Straslundiin saakka. Olisimme jatkaneet matkaa paikallisen pursiseuran satamaan, mutta pienen tenkkapoon jälkeen pakittelimme vierasvenesatamaan. Ihan ok mesta. Aisat ja vihreillä lätkillä merkityt vapaat paikat. Fasiliteetit ok, mutta kortti jolla pitäisi operoida suihkuja, sähköä ja vettä ei toimi kunnolla. Saapumispäivän iltana laiturilla huuteli mies; "mistä päin?" Hahaa suomalaisia. Meitä suomalaisia ei täällä enää montaa venettä ole. Mies jutteli mukavia ja kertoi, että purjehtii täällä paljon. Jo kuulemma seitsemättä kesää. Seuraavana päivänä tavattiinkin saman veneen rouva joka ystävällisesti

Täällä ollaan motissa. Suunnittelimme Saksaan siirtymistä tälle päivälle. Kävimme eilen tuhlaamassa kruunut melkein väkisin. Illalla kurkattiin vielä säitä ja todettiin, ettei tällä veneellä lähdetä näihin tuuliin. Olemme siis vähän kuin motissa tässä hyvin pienessä kylässä. Sataman fasiliteetit on tosin kunnossa vaikka ensivaikutelma onkin melko karu. Kauppakin löytyy nurkan takaa. Tämä päivä on jammailtu veneessä tuulen puhallellessa paikoin myrskylukemia. Vettä on tullut välillä vaakatasossa niin paljon, ettei sadetakilla ole ollut enää virkaa ja ajoittain on aurinko paistanut hellelukemia. Omituinen sää. Mutta onneksi se on tulossa Suomeen ja jättää meidät rauhaan. Sen verran tänään edetään, että muutaman tunnin päässä olevaan kylään päästään huomisen myrskyä pitelemään. Purjehdimme aina kun voi ja niin pitkälle kuin suinkin lasten pinna antaa. Nyt pikku-ukko päiväunille ja valmistautumaan lyhyeen merimatkaan.

Noniin. Köpis on done. Ei sopinut suurkaupunki meille. Stressaantuneet ihmiset ja vilkas liikenne ei kiukuttelevien lasten kanssa tuntunut lomalta. Linnan puisto oli kiva ja viihtyisä, mutta ei sillä ollut mitään tekemistä aidon Tanskan kanssa. Niinpä rykäisimme lyhyen legin aamutuimaan Kögeen. Ihana mestapaikka. Kämppäri alue ja hyvät fasiliteetit. Kiva kaupunki ja sunnuntaitunnelma. Juhannusta juhlitaan täällä Juhannuspäivänä joten päästiin ihailemaan paikallista suurta kokkoa rannalla ja hillbillyjazzia. Mukava tunnelma kruunattiin rauhaisalla yöpuulle käymisellä ja aamulla noustiin taas kukonlaulun aikaan. Ja nokka kohti Kalvehavnia!

Saavuimme hyvässä säässä kaupunkiin. Olimme jo etukäteen päättäneet mennä keskustaan. Olisihan se upeaa olla veneellä ihan kaupungin sydämessä. Mutta eipä se ollut niin mukava paikka sittenkään. Paalukiinnitys, kapeat paikat ja ilman mitään palveluita. Hinta silti 155kr. Päätimme jäädä kuitenkin yhdeksi yöksi ja sitten siirtyä kaupungin laidalla sijaitsevaan venekerhon suojaiseen lahteen. Kävimme kylillä ja totesimme, ettei tämä ole meidän paikka. Hirvittävä stressi ja ahdistus kaikkien kasvoilla. Kiire ja meteli. Vene irti ja mailin matka takaisinpäin venekerhon satamaan. Tämä toimii. Satamamestari has gone fishing, mutta meillä on veneessä kaikki mitä tarvitaan joten no hätä. Lasi punkkua ja Jeff Cascaroa poppikoneesta. Vähän rauhaa ja hiljainen hetki kuolleen sorsanpoikasen muistolle (tämä tarina joskus toiste). Linnanpuistossa oli paljon piknik -paikkoja. Aivan upea paikka. Että jos ikinä vielä köpikseen veneellä, niin ehdottomasti linnan satamaan. Täydennän välistä j

Ohhoh ja hoh ja oh. Täällä ollaan ja hengissä. Koska wlan yhteyksiä on ollut heikosti ja mielessä on ollut muut asiat niin en ole päivitellyt blogia. Nyt ollaan siis köpiksessä ja vene on kasassa ja perhe hengissä. Jouduimme yllättävään tuuleen ja vielä yllättävämpiin aaltoihin. Kaikki on kuitenkin kunnossa ja nautimme lomasta. Mutta köpis. Täällä. Kippari nousi auringon kanssa ja lähti viemään myötäisissä tuulissa Ystadista kohti köpistä. Kellon ollessa 4:20 lähdimme odottavaisina. Köpistä odotimme paljon. Ruotsita sirryttiin yhden nostosillan kautta sujuvasti kohti Tanskaa. Tämän sillan kupeessa on vierasvenesatama, jossa oli viimeinen mahdollisuus hörpätä kahvit Rtuosin kruunuilla maksettuina. Ja ennen kun siirryimme Tanskan puolelle, piti uskollisten Ruotsifanien otattaa yhteispotretti. Tästä alkaa Tanska! Aurinko paistoi tosi kivasti, vaikkei merellä ollut liian lämmin. Matkalla viimeisestä Ruotsalaisesta vierasvenesatamasta tänne köpikseen, ehdittiin pulahtaa ihan

Ihan aikaisin kippari päätti lähteä lipumaan. Sen verran aikaisin, että muu miehistö jäi vielä nukkumaan. Kun kaikki oli hereillä, sää oli lämmin ja upea. Tänään päästään ainakin vähän myötäisessä tuulessa. Ihanaa. Oli jopa niin lämmin, että koko porukka tiputti talviturkin veneen perästä. Otto jätti tämän väliin, mutta nautti lämmöstä omalla äänekkäällä tavallaan. Borgholm oli hyvä satama. Uudehkot laiturit ja paljon tilaa. Koska suihkut ja wc oli remontissa saimme luvan käyttää hotellin allasosastoa. Kivaa. Suihkut ja sauna tosin oli sekä miehille, että naisille. Minua tai Wilmaa se ei haitannut, mutta muutama ruotsalaisukko ei osannut lukea osaston ovessa lukevaa lappua ja punastellen painelivat saunaan kun minä marssin suihkuun.  Yhteenvetona... Borgholm on jees paikka. Kiva ja pieni kylä.

Öölanti häämötti pitkän päivän jälkeen. Öölannin eteläisimmässä kärjessä on luonnonpuisto jossa kartan mukaan olisi suihku sekä hafenmaister. Sisäänmeno on huikea. Kapeaa hyvin merkittyä väylää lehmien laiduntaessa rannoilla. Satama näyttää samalta kun Viron kalasatamat ja keskellä sisäänmenoa on punainen lateraalimerkki joka on varmasti liikkunut liian lähelle rantaa. Ei suihku, ei wc, ei hafenmaister. Koska kausi ei ala täällä ennen Juhannusta, ei paikalla ollut ketään. Ilmainen tuntuu kukkarossa hyvältä kalliin Gotlannin jälkeen. Kevyet iltatöpöttelyt, ennen nukkumattia ja seuraavaa päivää. Täältä jatkettiin taas aamun sarastaessa eteenpäin kohti seuraavaa satamaa.

Gotlantiin purjehdus kesti noin 16h. Riittävästi. Saavuimme yöllä Visbyn satamaan. Saman suun kautta kulkee myös Destination Gotlannin lautat. Kartta kuitenkin paimensi kulkemaan samasta reiästä satama-altaan perälle. Siellä olikin kaupungin sykkeessä vieraslaiturit. Poijukiinnitys. Poijut on aika lyhyellä ja parin satamamanööverin jälkeen päädyimme siihen ihan ensin poimittuun poijuun. Satamassa oli vielä puoli neljän aikaan yöllä melko meno ja jäimmekin kauimmaiseen laituriin. Meno onneksi jäi sunnuntain vastaiseen yöhön ja seuraava yö oli rauhallinen. Kaunis kaupunki jossa vietimme muutaman päivän. Mainittavaa on vielä se, että Visby on melko kallis. 530kr kaksi yötä ilman sähköä. Hintalaatusuhde ei ihan ollut paras mahdollinen. Visbyyhyn ei ole pakottavaa tarvetta mennä uudelleen, mutta ehkä Gotlantiin muuten? Kaunis puisto, josta mukava näkymä ylös kaupunkiin. Erityisesti pidin kaupungin "terveyspolusta" jolla oli ilo lenkkeillä. Ihmiset olivat ystävällisiä ja

Nynäshamnin ihana sauna vaihtui mukavaan purjejdussäähän. Olimme jo ottaneet kurssin kohto Gotlantia ja päivitelleet hyvää tuuria sään suhteen kun pikkukippari heräsi oksennuksessaan päiväunilta. Tulenpunainen poika päätti meidän puolesta siirtää Gotlanti seuraavaan päivään. Olimme muutaman tunnin päässä Nynäshamnista Öjan saaren kärjen majakan liepeillä. Kurvasimme saaren länsipuolelle pieneen vierasvenesatamaan hoitohommiin. Aivan upea pieni lahti. Hyvin merkitty sisääntulo ja poijukiinnitys. Palveluita emme uskoneet sieltä löytyvän, mutta olimme väärässä. Satamakapteeni tuli pyytämään maksua sillä hän oli laittamassa putiikkia kiinni. 140kr hintaan kuului lämmin suihku, wc, tiskausmahdollisuus (tiskiaineetkin talon puolesta) sekä jätehuolto. Se mitä saaresta näkyi veneen kannelta ja vessamatkalla oli upeaa. Jopa tämä "valtava" hämähäkki, josta oli lasten mukaan pakko ottaa kuva. Valitettavasti kipeä lapsi piti meidät pääsääntöisesti veneessä. Seuraavana aamuna l

Ei ihan WLAN, mutta yhteys kuitenkin. Pitkää reportaasia en ehdi tässä nyt antaa, mutta tärkeimmät; Eilinen oli ihana päivä. Joku jossakin kuoli. Otamme osaa omaisten suruun, mutta samalla olemme enemmän kuin iloisia. Onnellisia ja suunnattoman kiitollisia. Isäni sai uuden munuaisen! Kiitos sinulle tuntematon luovuttaja. Ja siirrytään taas lokikirjan pariin. Lähdimme maanantaina Maarianhaminasta kohti Ruotsin rannikkoa. Pysähdyimme kahdessa upeassa luomussa ennen Nynäshamnia. Nämä kuvat on kauniista ja suositusta luomusatamasta nimeltä Mörtö-bunson. Kippari kapusi mastoon, sillä tätä luomua lähestyttäessä, karkasi ison nostin maston kärkeen. Siis puosuntuoli ja valjaat esiin, ja perämies veivaamaan kippari korkeuksiin. Huikeat maisemat! Käsittämättömän kaunista. Mitä pidemmälle ilta eteni, sen enemmän veneitä lipui rantaan. Tilaa oli todella paljon, sillä rannat oli erittäin syviä ja jyrkkiä. On aivan varmaa, että palaamme tänne vielä jonain kesänä ajan kanssa. Ilo

Perillä. Kaksi ja puoli vuorokautta kryssiä, myötätuulta ja palaneita nenänpäitä. Koska osa lomalaisista on melko nuoria ja tylsistymismomentti saattaa joskus käydä ylivoimaiseksi, päätimme siirtää veneen kahteen mieheen Maarianhaminaan jo etukäteen. Luonnollisesti säät vaikuttivat paljon siihen tuleeko siirrosta mitään, mutta sään jumala oli meille armollinen ja päästi meidät matkaan. Lapset kuskattiin hoitoon perjantaina päivällä ja neljän jälkeen oltiin jo irrottamassa köysiä kotisatamassa. Ilta oli mielestäni mukava ja päätettiin mennä niin pitkälle kuin pippuri kasvaa eli 41nm Barosundin kaupan laituriin. Kello 00:30 painui päät tyynyyn. Aamulla kello 5:30 kilahti kipparin puhelin lähdön merkiksi ja aamupalaksi keitetyt munat syötiin matkalla kohti seuraavaa yöpaikkaa. Päivä kryssittiin aika tehokkaasti. Tällä reissulla on ollut parhaat ruoat mitä on näillä reissuilla ikuna syöty. Testasimme uunia seilissä ja hyvin toimii. Shampanjaa ja makkaraa. Ihan toimiva

Tätä on odotettu!  Perjantai koitti ja tänään laskettaisiin vene vesille. Vielä illalla nostaja viestitteli, nostoajankohdan aikastamiseksi, mutta mitään ei sovittu. Perämies ja Otto eleli kotiolemistaan siis normaaliin tapaan aikatauluttaen itsensä yhdeksi satamaan ottamaan kuvia. Otto heräsi juuri päiväuniltaan kun Kippari soitti, että nyt se tapahtuu! Voi luoja!! NYT! Kello on vaille kaksitoista. Pitäisi syöttää lapsi ennen sitä ja suorittaa itsensä rantaan. Lannistuin ja totesin, että emme millään ehdi. Sen sijaan nappasin tabletin keittiöön ja samalla kun Otto veteli lounasta niin minä päivittelin sataman nettikameran kuvaamaa kuvaa ja seurasin melkein livenä rannan tapahtumia. Aikaa kului ja lapsi ilmoitteli olevansa kylläinen. Pikainen vilkaisu nettikameraan vahvisti, että vielä ehdittäisiin! Meiltä ajaa rantaan noin kolme minuuttia joten koppasin pojan haalareihin pelkässä vaipassa ja puserossa. Sukat lapselle jalkaan, kamera taskuun ja menoksi.   Aamun rankkojen rateid

Veneemme on kaunis. Joka päivä joku ihailee sitä ääneen ja toinen hiljaa sivusta. Siinä on kauniit linjat, mutta se ei riitä. Sitä pitää hoitaa. Olin tänään vahaamassa Gracea. Otto veteli unta autossa sillä aikaa kun minä vahasin minkä kerkesin. Koko sen ajan naapuriveneen ympärillä istui seuran parlamentti. Eläkelläisäijät pärräsivät minkä kerkesivät ja kovaan ääneen "isottelivat" toisilleen. Oli siinä huvia kerrakseen kun kuuntelin sivusta vanhojen äijien juttuja jotka kuulostivat ihan samalta kun oman kohta yksitoistavuotiaani kaveriporukan legendaariset läpät. Kun Otto heräsi ja ilmoitti, että; "nyt mutsi vois riittää, mä haluan pois täältä", niin taakseni ilmestyi yksi näistä arvokkaista parlamentin jäsenistä. "Ei kai sitä enää tarvii hieroo? On se jo ihan nätti." Vaihdoimme muutaman sanan herran kanssa ja hän kertoi katsoneensa sivusta "koko tota touhua" ja oli omien sanojensa mukaan todennut veneestä tulevan viimeisen päälle. Niin? Nii

Lady Grace on saanut uudet epoksit pohjaan ja myrkytkin on maalattu. Kevät on ollut melko rankka kun hommia on painanut pääsääntöisesti vain yksi työmies toisen ollessa kiinni Oton hoitamisessa. Otto (kohta yksi vuotta) on pitänyt arvojärjestyksen kallellaan eikä ole päästänyt unohtamaan mistä tässä kaikessa on kyse. Otto on hieno mies ja erinomaisen kiltti. Ajoittain onkin saanut painaa hommia kahteen mieheen kun sankari on uinunut tutuissa kärryissään päikkäreitä. Oppiipahan lapsi olemaan! Koko kesä tullaan kuitenkin nukkumaan rattaissa, sylissä tai veneen keinuessa joten on varmasti hyvä opetella pois sängystä! =) Mutta siis kesäloma lähestyy ja venettä duunataan aina kun vain töiltä tai lapselta päästään. Hommat aloitettiin jo syksyllä tietäen, että kevät on lyhyt. Pohja raavittiin auki ja hiottiin iltapuhteena töiden jälkeen. Välillä tuntui siltä, että kippari muuttaisi kohta asumaan rantaan (Me oltaisiin muutettu mukana!). Keväällä viimeisteltiin ja hankittiin Hempelit odo